Joulun 2021 pieleen menneet karkit vol. 2. Ekalla yritykselläni tein marmeladeja, joista tulikin hilloa. Toisella yrityksellä otin kokeiluun takuuvarman reseptin. No, ensin luulin että lämpömittarini on rikki, kun seoksen lämpötila ei millään noussut yli 103 asteen. Kokeilin toisella mittarilla, joka näytti samaa lämpötilaa. Sitten nostin levyn tehoa suuremmalle, ja ihan yhtäkkiä seos olikin 122-asteista. Sokeri kerkesi vähän kärähtää, mutta totesin että se ei kuitenkaan mennyt ihan piloille. Lisäsin seokseen valkosuklaan ja aloin vatkata, ja voi (tai jotain muuta nestemäistä) erottui joukosta eikä millään enää sekoittunut mukaan. Ihan hyvän makuista tämä on, mutta koostumus on jotain ihan muuta kuin tarkoitin. Saas nähdä, millaiseksi tämä muuttuu kun on kunnolla jähmettynyt.
Ainekset:
200 g valkosuklaata
2 dl sokeria
2 ½ dl kinuskikermaa
50 g voita
½ tl suolaa
1 dl kuivattuja karpaloita
Rouhi valkosuklaa. Mittaa kattilaan sokeri, kinuskikerma ja voi. Kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Jatka keittämistä keskilämmöllä, kunnes seos on 116-asteista. Älä sekoita välillä.
Nosta kattila liedeltä. Lisää valkosuklaa ja vatkaa muutama minuutti, kunnes seos hiukan kuohkeutuu. Sekoita joukkoon suola ja karpalot.
Kaada seos kelmulla vuorattuun uunivuokaan (esim. leipävuoka). Anna jähmettyä jääkaapissa peitettynä yön yli. Leikkaa annospaloiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti